Koreografian ensimmäistä osaa säestää chileläissäveltäjä Diego Nogueran elektronisen musiikin tilausteos Freiheit/Extasis, kun taas toinen osa omistautuu kokonaisuudessaan Ludwig van Beethovenin seitsemännelle sinfonialle ja sen tulkinnoille. “Koreografiani on abstrakti, mutta tunteikkaasti latautunut. Se heijastelee sinfonian jokaisen osan erilaisia energioita”, tanssitaiteilija kuvaa.

Sasha Waltz on tanssitaiteen konkari – hänen ryhmänsä Sasha Waltz & Guests viettää tällä kaudella 30-vuotisjuhlaansa.

Halusin asettua ja alkaa rakentaa ympärilleni jotakin pysyvää."

Tarina sai alkunsa, kun nuori saksalaiskoreografi päätti 1990-luvun alussa lähteä Amsterdamista Berliiniin ja perusti siellä pienen tanssiryhmän. “Kun tulin Berliiniin pian muurin kaatumisen jälkeen, koko kaupunki värähteli vapautta, uusia mahdollisuuksia ja löytämättömiä paikkoja”, Sasha Waltz hehkuttaa. “Tämä poikkeuksellinen ilmapiiri toi kaupunkiin monenlaisia ihmisiä kaikkialta maailmasta.”

Mutta tanssikulttuuri oli vasta hakemassa paikkaansa. Berliinissä oli vain muutamia tanssiryhmiä, joitakin yksittäisiä artisteja eikä juuri mitään esiintymispaikkoja. Tanssitaiteen toimivasta rahoituksesta puhumattakaan. “Ajatus oman ryhmän perustamisesta syntyi, kun taas kerran etsin uusia harjoitus- ja esitystiloja produktiolle. Halusin asettua ja alkaa rakentaa ympärilleni jotakin pysyvää.”

Esityksiä nähty yli 50 maassa

Waltzin ensimmäinen teos Travelogue I - Twenty to Eight (1993) sai hyvän vastaanoton, ja se lähti kiertueelle. Noihin aikoihin koreografi tapasi myös tulevan puolisonsa Jochen Sandigin, jonka kanssa perusti samana vuonna Sasha Waltz & Guests -tanssiryhmän.

“Lähdimme alusta asti luomaan rakenteita, jotka mahdollistaisivat taiteen tekemisen. Myös yleisöjen löytäminen oli aluksi haaste. Meidän piti houkutella ihmiset kiinnostumaan”, Waltz muistelee.

Ja kyllä, yleisöt kiinnostuivat. 1990-luvun alusta lähtien Waltz on ollut mukana perustamassa Berliiniin useita taideinstituutioita, kuten Sophiensæle (1996), St. Elisabeth Kirche (2004) ja Radialsystem (2006), kiertänyt maailmaa sekä esittänyt suurikokoisia, visuaalisesti vaikuttavia teoksiaan hylätyissä rakennuksissa, museoissa, oopperataloissa ja teattereissa. Tähän mennessä ryhmän teokset ovat kiertäneet yli 300 esityspaikassa ja festivaaleilla, ja niitä on nähty yli 50 maassa ja 180 kaupungissa.

Vahva tanssin kipinä syttyi Sasha Waltzissa jo lapsena. “Olin ehkä 5-vuotias, kun vanhempani ilmoittivat minut tanssikouluun. Minulla oli onnea, sillä opettajani oli Waltraud Kornhaas, Mary Wigmanin entinen oppilas”, Waltz kertoo. Maailmankuulu Wigman on yksi saksalaisen ekspressionistisen tanssin kärkihahmoista, ja häntä on pidetty jopa yhtenä modernin tanssin alullepanijoista.

“Kun osallistuin 15-vuotiaana kontakti-improvisaation workshoppiin Laurie Boothin kanssa, ymmärsin haluavani tanssijaksi. Innostuin improvisaatiotekniikoista ja syvennyin amerikkalaiseen postmoderniin tanssiin. Kontakti-improvisaatio oli tuolloin harvinaista koreografiassa, ja olin utelias. Lähdin opiskelemaan Amsterdamiin, the School for New Dance Development -kouluun, jossa oli vahva yhteys amerikkalaiseen, kokeilevaan tanssikulttuuriin. Työskentelin hetken myös tanssijana New Yorkissa 1980-luvulla”, koreografi muistelee.

Inspiraatiota monitaiteisuudesta, kaupungeista ja rakennuksista

Sasha Waltz & Guests -tanssiryhmässä monitaiteisuudelle on alusta asti haluttu antaa tilaa. “Yhteistyö muiden taiteilijoiden, tanssijoiden, muusikoiden, arkkitehtien ja muotoilijoiden kanssa on aina vaikuttanut minuun suuresti”, Waltz sanoo. “Myös kaupungit ja rakennukset inspiroivat minua.”

Ryhmä on toteuttanut projekteja esimerkiksi nykytaiteen museo MAXXIssa Roomassa, Neues Museum Berlinissä ja konserttitalo Elbphilharmoniessa Hampurissa. “Kun harjoittelee tietyssä rakennuksessa, tutkien rakennusta ja sen historiaa, työ saa ihan uuden kontekstin ja rakennus muodostuu osaksi luomista”, koreografi kuvailee.

Oman tanssiryhmänsä johtamisen rinnalla Sasha Waltz on vuosien varrella tehnyt yhteistyötä monien isojen talojen ja ryhmien kanssa. Vuosina 2019–2020 hän toimi Staatsballett Berlinin johtajana, yhdessä Johannes Öhmanin kanssa. Waltz on tehnyt koreografioita muun muassa Lyon Opera Ballet’lle, Pariisin oopperalle, Brysselin La Monnaie -oopperalle, Hollannin kansallisoopperalle ja Berliinin valtionooppera Unter den Lindenille. “Oopperoissa minua on kiinnostanut ison, yhtenäisen taideteoksen luominen. Olen halunnut rikkoa hierarkiaa ja tuoda tanssijat ja muusikot yhteen, kertomaan yhteistä tarinaa – tehden jokaisesta osallistuvasta taiteilijasta yhtä tärkeän. Mitä kaikkea voisimmekaan oppia toisiltamme?” Waltz summaa.

Monissa yhteiskuntamme osa-alueissa tarvitaan vielä paljon muutosta”

Palataan vielä hetkeksi Helsingissä vierailevaan Beethoven 7 -teokseen ja sen teemoihin. Beethovenin seitsemäs sinfonia vuodelta 1812 käsittelee illuusion ja utopian menettämistä. Kuuroutumassa ollut säveltäjä uneksi ajassaan vallankumouksellisista muutoksista ja uudesta maailmasta, jossa olisi enemmän tasa-arvoa ja vapautta. Mutta Beethoven joutui pettymään. Toistaako historia itseään?

“Nykymaailma on tietysti erilainen kuin Beethovenin aika. Elämme läntisellä pallonpuoliskolla demokratioissa ja meillä on paljon vapauksia”, Sasha Waltz pohtii. “Mutta näemme myös jatkuvasti, miten hauraita nämä demokratiat ja vapaudet ovat. Monissa yhteiskuntamme osa-alueissa tarvitaan vielä paljon muutosta”, tanssitaiteilija kiteyttää.