Tehtyään kymmenen vuotta uraa koreografina Jan Martens on valmis päänäyttämölle. Hänen tuoreessa teoksessaan, any attempt will end in crushed bodies and shattered bones, näyttämöllä nähdään moninainen 17 tanssijan ryhmä, joka kattaa useita sukupolvia aina 18-vuotiaasta 71-vuotiaaseen. Esityksen tanssijoista nuorin kävi vasta Antwerpin taidelukiota. Tanssijoista vanhin, hollantilainen Truus Bronkhorst, aloitti uransa kukkivalla 60-luvulla (tanssilegenda Bronkhorst oli tosin ennemmin punkkari kuin kukkaislapsi). Mukana on myös delegaatio berliiniläisestä Dance On Ensemble -ryhmästä, joka kerää riveihinsä kokeneita, yli 40-vuotiaita esiintyjiä.

”Kuten Pina Bausch, haluan koota ympärilleni perheen osana luovaa prosessia”, Martens kertoo. ”Toivottavasti tämä heijastuu esityksestä.” Ryhmä on äärimmäisen heterogeeninen. Jotkin esiintyjät ovat taustaltaan miimikoita tai performanssitaiteilijoita, kun taas Dance On Ensemble -ryhmän tanssijat ovat teknisesti hyvin vahvoja. Martens haluaa tuoda esille jokaisen esiintyjän ainutlaatuisuuden. Tämä on hänen erikoisalaansa, kuten harrastelijoiden kanssa tehty The Common People ja lapsitanssijan tähdittämä Victor osoittavat.

Kapinaa

Any attempt will end in crushed bodies and shattered bones -esityksen inspiraationa toimi maailmanlaajuinen protestiliikkeiden aalto Black Lives Matter -marsseista* Ranskan keltaliiveihin, nuoriin ilmastoaktivisteihin ja naisten mielenosoituksiin Yhdysvalloissa ja Chilessä. Miten uida vastavirtaan? Tai, jos kysymystä sovelletaan tanssiin: miten paikallaan seisominen voi olla tapa nousta vastarintaan tai kapinoida?

”Tein vuonna 2018 kolmentoista nuoren kanssa esityksen Passing the Bechdel Test ABULEUS-teatterissa, ja se muutti minua perustavanlaatuisesti. Uskallan nyt olla poliittisesti avoimempi”, Martens sanoo. ”Meillä ei tällä hetkellä ole pahemmin aihetta onneen. Kuten 1930-luvulla, oikeistoradikalismi nostaa päätään kaikkialla. Brexitin myötä nationalistisesta puhetavasta on tullut jälleen valtavirtaa. Flanderissa hallitus tekee raskaita leikkauksia kulttuuriin ja hyvinvointiin, ja Unkarissa Orbán on ottanut kaupunginteatterit hallintaansa. Onko pahin jo ohi, vai onko tämä vasta alkusoittoa? Tulisiko meidän hätääntyä vai odottaa? Nämä kysymykset askarruttavat minua.”

Uuden teoksensa nimen Martens lainasi puheesta, jonka Kiinan presidentti Xi Jinping piti hongkongilaisille aktivisteille, jotka kuukausien ajan osoittivat mieltään kaduilla erityishallintoalueen autonomian puolesta. ”Oli mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin Xi Jinpingin sanat käännettiin eri sivustoilla”, Martens sanoo. ”Totuudenjälkeisellä aikakaudella kieli ei ole enää tosiasioiden raportointiin käytetty työkalu, vaan ideologinen ase. Katsokaa vaikka Trumpia. Aktivisti Rosa Luxemburgin mukaan poliittisin mahdollinen teko on nimetä, mikä yhteiskunnassa on vialla. Miten tämä on mahdollista nyt, kun kieli ei enää tue tarkoituksiamme? Tämän takia teksti on esityksessä jälleen tärkeässä roolissa, kuten se oli Passing the Bechdel Test- ja Rule of Three -teoksissa.”

Sen lisäksi on tietenkin tanssia, ja sitä on paljon. ”Haemme liikkeisiin innoitusta eri teemoista”, Martens kertoo. ”Leikittelemme esimerkiksi fyysisten rajojen kanssa. Miten viestit, että jokin riittää? Tämä lisäksi teemme tutkimusta kansantansseista. Minua kiinnostaa tapa, jolla ne yhdistävät ihmisiä ja kuitenkin samalla yrittävät määrittää kansallista identiteettiä, usein sukupuolistereotyyppisten asujen ja liikkeiden kautta. Miten vastustaa näin fyysistä sortoa?”

Protestilauluja

Teoksen synkästä nimestä huolimatta Martens ei näe tilannetta toivottomana. ”Nuoret ilmastoaktivistit sivuutetaan usein naiiveina, mutta entä jos toivo on ainoa moottori, joka ajaa meidät tekoihin? Tämänkin takia on mielenkiintoista tuoda niin eri ikäisiä ihmisiä yhdessä näyttämölle: nuoret odotettavasti uskovatkin parempaan maailmaan, mutta mitä sanoo Truus Bronkhorst, joka on nähnyt historian toistavan itseään kerta toisensa jälkeen? Millaisena hän näkee tulevaisuuden?”

Esityksen musiikiksi Martens on kerännyt protestilauluja eri aikakausilta, Max Roachista ja Lauryn Hillista Henryk Góreckiin. ”Yritän parasta aikaa määritellä, millä perusteella nimitän jotakin laulua protestilauluksi. Vaikka tutkinkin nyt näyttämöllä nähtäviä sukupolvia heijastavaa musiikkia, kiinnostukseni ulottuu myös kauemmas menneisyyteen: keitä esimerkiksi olivat 1500-luvun musiikkikapinalliset?”

Kaikenlaisia krumeluureja

Harjoitusten vetäminen 17 tanssijalle ja neljälle oppilaalle on ollut Martensin uran toistaiseksi suurin haaste. ”Olen valmistautunut tähän paremmin kuin mihinkään aiempaan yritykseen. Kuvittele, miten paljon materiaalia minulla on käsiteltävänä 21 hengen improvisaatiosession jäljiltä”, Martens nauraa.

Antwerpin deSingel-taidekeskuksen jälkeen any attempt nähdään Julidansissa Amsterdamissa ja Sadler’s Wellsissa Lontoossa. Ei huonommin pian 36-vuotispäiväänsä viettävältä koreografilta. ”En pitkään vaivautunut vaatimaan töilleni paikkaa päänäyttämöltä, mutta tehtyäni esityksiä kymmenen vuoden ajan ajattelin, että nyt on oikea aika. Ihmisillä on usein tiettyjä odotuksia suurten tanssiteosten suhteen: kaikki haluavat ryhmän virtuooseja ja näyttäviä liikkeitä, mieluiten klassisen musiikin tahtiin tehtyinä... haluan leikitellä tällä”, Martens sanoo ja nauraa.

”Mielestäni suurilla näyttämöillä nähdään ihan liikaa hyvin toteutettua mutta merkityksetöntä liikettä, joka vieroittaa yleisöä taiteesta. Haluan näyttää yleisölle tanssijoita, jotka kuvastavat heitä ja joissa he voivat nähdä itsensä, en taivaista tippuneita jumalia, jotka osaavat tehdä viisi täydellistä piruettia. Mutta älkää vain huolestuko; nyt kun minulla on mahdollisuus tehdä tanssiteos kaikenlaisilla krumeluureilla, teen kyllä sellaisen, mutta omalla tavallani”, Martens sanoo ja iskee silmää.

Keski-iän kriisi

Any attempt will end in crushed bodies and shattered bones on Jan Martensin kahdeksastoista esitys kuluneen kymmenen vuoden sisällä. Hän on myös kiertänyt maailmalla. Niin näyttämöllä kuin omassa elämässäänkin koreografi kaipaa välillä taukoa sekamelskasta. ”Tämä on teoksistani ensimmäinen, jonka aikana voin pitää viikonloput vapaata”, Martens iloitsee. ”Germaanisten kielten ja kirjallisuuden opintoni vieraannuttivat minut lukemisesta pitkäksi aikaa, mutta nyt haluni opiskella ja syventyä on herännyt taas. Ali Smithin ja Joke Hermsenin kirjat rauhoittavat minua. Ostin itselleni hiljattain kosketinsoittimen, koska pidin teini-ikäisenä pianon soittamisesta. Olen kai siis virallisesti keski-iän kriisin kynnyksellä”, Martens nauraa.

Tekijä : Charlotte de Somviele
Kääntänyt englanniksi: Patrick Lennon. Kääntäminen englannista suomeksi: Delingua Oy
Haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran taidekeskus deSingelin joka toinen kuukausi ilmestyvässä julkaisussa (maalis-huhtikuu 2020).
*Maininta BLM-liikkeestä lisätty helmikuussa 2020 tehtyyn haastatteluun jälkeenpäin.

Jan Martens: any attempt will end in crushed bodies and shattered bones Tanssin talon Erkko-salissa 14.–15.9.